sunnuntai 29. syyskuuta 2013

25021995-24092013

Joku sanoo, että nuo on vaan numeroita...
Niinhän ne onkin!
Niillä on kuitenkin merkityksensä.
Tuossa on nimittäin ajanjakso,
jolloin en ole ollut meidän talon lyhkäsin henkilö.
-Ja aika mennyt ei koskaan enää palaa....

6 kommenttia:

  1. :D arvaappas kuka on oottanu tätä päivää? :)

    VastaaPoista
  2. Maasta se pienikin ponnistaa.Suuruuden ihannointi ei aina kanna parasta satoa.

    VastaaPoista
  3. Mä jäin auttamattomasti meidän perheen lyhimmäksi. On täytynyt tyytyä siihen, että jakkara jalkojen jatkoksi vaan, kun tilanne vaatii. :)

    VastaaPoista
  4. Hahaa :D Määki menin sun eelle jo viime vuonna. ^^ No ei, ei saa masentaa. :)

    VastaaPoista
  5. Kuulostaapa tutulta, mutta mun anoppi sano, ettei oo niin pitkää jonka ei tarttis kurkottaa eikä niin lyhyttä jonka ei tarttis kyykistyä..muistelee ISO sisko, joka on kaikkea muuta kuin iso..

    VastaaPoista
  6. Kiitos kannustuksista! Ehkä selviän.
    Muistelen kertomusta pienestä kalasta, jota kaikki pilkkasivat.
    Kala pääsi kuitenkin verkosta livahtamaan juuri pienuutensa takia!
    Puolensa ja puolensa...

    VastaaPoista