"Kaikilla asioilla auringon alla, paikkansa, hetkensä, aikansa on..."

Näin se menee!

Kaukana ne ajat, kuten ystäväni kerran asian ilmaisi, kun lasten lelut mahtuivat yhteen monitoimikoriin. 
No nyt ei leluja enää näy, ainoastaan silloin, kun käy mukavia pikkuvieraita. Silloin kaivetaan se vanha ja kulahtanut kori esiin...

Takana myös se aika kun piti itkeä joulupukille.
Viimein päätin, että onko jouluaaton rauhaa (?) pakko pilata pukkia pelkäämällä.
Meidän lapsille on aina kerrottu totuus pukista, siltikin aatot oli nuorimman osalta (sori nyt vaan) katastrofeja.
Totuuden tietokaan ei auttanut.
Ah, mikä ihana rauha, kun tonttu oli tuonut lahjat salaa...

Ja takana se aika, kun leikkimökissä keitettiin ruokaa ja leikittiin nukeilla.
Tänään nimittäin sen paikalla on tyhjä pläntti!

Leikkimökki siirrettiin konevoimin toiseen paikkaan ja sen toimenkuva muuttui.
Nyt siellä istuskellaan ja mietitään mukavia asioita 13-vuotiaitten näkövinkkelistä.

Kuitenkin oon sitä mieltä, että kaikki ajallaan.
Ihanaa kun elämä menee eteenpäin, vaikka joskus vois vähän hitaampaa, 
mutta ajatella, jos se junnais paikoillaan.. Hyvä näin!